Lukijalta: Kenelle annat anteeksi?

Maailma on täynnä ihmiskohtaloita. Kohtalo kuljettaa meitä ja jokainen kulkee omia polkujaan. Me synnymme tänne elääksemme, jotta voimme kuolla ja kadota – siinä välissä meidän täytyy myös elää.

Joskus tuulee liikaa ja myrsy vie mennessään. Mutta aina tulee kuitenkin tyyni. On aika pysähtyä, hengittää, seurata maailman menoa ja ihmetellä.

Ihminen on itsessään petollinen ja loukkaa joskus toisia. Kenelle sinä annat anteeksi ja kenelle et? Täytyykö antaa anteeksi?

Jo pieninä lapsina otamme mallia muista. Onko käytöskoulu käyty kunnolla? Osaatko hävetä itseäsi vai häpeävätkö muut puolestasi? Sivustakatsojan osa voi

olla se pahin osa. Pitääkö sitten olla hiljaa ja hissukseen?

Elämä on täynnä valintoja, kivikkoisia polkuja, mutta joskus on mukava kävellä kuumalla hiekalla auringon paisteessa. Kaikki valinnat eivät ole oikeita

ja vaikeatkin asiat täytyy käydä läpi vaikka kyynelkanavien kautta.

Kun pyyhit kyyneleitäsi, älä tee sitä salaa. Jokainen tarvitsee joskus toisen ihmisen apua ja olkapäätä. Asioiden salaaminen on suuri vahinko itselle ja muille.

Kuka voi auttaa jos pidät omat silmäsi kiinni? Sokeallakin täytyy olla keppi.

Voimme itse vaikuttaa oman elämän kulkuun, mutta emme kaikkeen. Pudonnut lintukaan ei aina pääse takaisin siivilleen, mutta yrittää. Sitä elämä juuri on, yrittämistä.

Eteenpäin on porskutettava, vaikka menneisyys seuraisi perässä. Antaa sen seurata, ei se kuitenkaan saa sinua kiinni. Seuraat vain tulevia askeleita ja annat niiden viedä.

Uusimmat uutiset