Kolumni: Rusikkoon raimaan — Miehen pää on nollainformaation ikivarasto

Sain eräältä naispuoliselta kollegaltani jonkin aikaa sitten Facebookissa viestin. Viestin mukana tulleessa videossa hänen miehensä esitti ulkomuistista Velipuolikuu-sketsisarjan rivohkon kansanrunon. ”Retkotti rekkamies Risto ratissa. Repi Raili Ristoa ratista. Riesivät rusikkoon raimaan.” Koko teksti tuli alusta loppuun virheettömästi ja hyvin Pirkka-Pekka Peteliuksen äänenpainoja matkien.

Oman kokemukseni mukaan tätä on miesten päät täynnä. Tarpeetonta nollainformaatiota, josta on lähinnä omaksi viihdykkeeksi.

Tiedän tämän, koska omankin aivomassakovalevyn kapasiteetista on käytetty varmasti yli puolet vanhoihin komediasarjojen sketseihin, Leevi And The Leavingsin lyriikkaan ja turhaan Star Trek -aiheeseen knoppitietoon, jolla ei tule olemaan ikinä mitään käyttöä.

Paitsi ehkä vastaavalla tauhkansa päänsä täyttäneiden tyyppien saunailloissa. Siellä ulkoluetaan kokonaisia Velipuolikuun tuotantokausia. ”Mitä minä sanon Veikolle?” ”Sanot, että martat joivat molemmat pullot, vaikka te nimenomaan kielsitte.” Päälle nauretaan riittoisasti.

Nollainformaatiolla on myös haittapuolensa. Parisuhteessa sillä ei ainakaan tee mitään.

Informaatio vie tilaa asioilta, jotka olisivat selviytymisen kannalta tärkeitä. Sen sijaan, että muistaisi tiskipöydän kuivaamisen, vessanpöntön istuinosan alas laittamisen ja läheistensä merkkipäivät, muistaa vain Studio Julmahuvin parhaita paloja.

Onko meillä turhalla soosilla päämme täyttäneillä toivoa paremmasta? Ehkä, jos yritämme. Huono puoli nollainformaatiossa on se, että se on palanut ikuiseksi muistijäljeksi aivoihimme. Siinä, missä lukion saksan kursseista ei muista enää mitään, tauhkan palauttaa mieleensä hetkessä.

Jos malttaa hetkeksi oikein tosissaan keskittyä, voi kaiken turhan roinan keskelle raivata kolon, johon saattaa mahtua muistijälki siitä, että pöntön istuinosa pitää laittaa alas.

Kirjoittaja on Kaakon Viestinnän toimittaja.