Kolumni: Kotkan kulttuurijohtajan viran hakijoista kolme ei halunnut nimeään julki — Voiko vaikutusvaltaista paikkaa tavoitella tosissaan, jos haluaa pysyä piilossa?

Kolumni: Kotkan kulttuurijohtajan viran hakijoista kolme ei halunnut nimeään julki — Voiko vaikutusvaltaista paikkaa tavoitella tosissaan, jos haluaa pysyä piilossa?

Kotkan kulttuurijohtajan viran hakuaika päättyi keskiviikkona. Virkaa haki 31 henkilöä. Määrä on mielestäni aika runsas, ja se on hyvä.

Valinta ratkennee marraskuussa. Sitä ennen kärkiehdokkaat joutunevat yleisön eteen, ja sekin on hyvä.

Ei hakija ainakaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä edistä.

Kotkan kulttuurijohtaja on paljon vartijana.

Tunnen muutaman hakijan. Muutaman tiedän. Osa hakijoista on minulle aivan tuntemattomia.

En siis tässä vaiheessa kirjoita sitä enkä tätä siitä, kenet pitäisi paikalle ottaa. Kun ratkaisu on tehty, minulla ehkä on kanta, kuinka onnistuneelta se vaikuttaa.

Hakijoista kolme oli pyytänyt, että nimeä ei kerrottaisi julkisuuteen. Ehkä sen sitten voisi paljastaa, jos hakija tulisi valituksi.

En kunnioittanut pätkääkään toivomusta, vaan kirjoitin uutiseen jokaisen nimen.

Minusta on käsittämätöntä, että joku tavoittelee julkista, isopalkkaista ja vaikutusvaltaista virkaa mutta haluaa pysytellä piilossa. Salaa pyrkijä voi tietysti itse ajatella, että hänellä on toivomukseen painavat syyt. Ehkä nykyisen työantajan reaktio hirvittää. Ehkä valitsematta jäämisen riski pelottaa. Mutta eivät ne ole kovin kestäviä perusteita.

Mitä jos jokainen hakija haluaisi lymyillä samalla tavalla? Jos ja kun eivät, miksi jonkun pitäisi saada erikoisasema?

Kotkan kulttuurijohtajan viran kaltaista paikkaa täytettäessä on olennaista, että kaupunkilaiset voivat arvioida sekä valittavien joukkoa että valitsijoiden toimintaa. Piiloon pyrkivä hakija halveksii demokraattista systeemiä. Ihmettelen, voiko sellainen edes olla varteenotettava ehdokas. Ei hakija ainakaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä edistä.