Kolumni: Autoni peräkonttiin pakkaan mieluummin vaikka valtiosihteerin kuin kirpputoritavaraa

Olen ulkopuolinen. Olen maailman ainoa ihminen, joka ei harrasta kirpputoreja.

Kaikki ympärillä kehuvat kilpaa kirpputorilöydöillään ja varsinkin sillä, mistä kaikesta ovat päässeet näppärästi eroon ja mitä kaikkea kivaa ansaituilla rahoilla onkaan saatu aikaan. Yleissivistykseen kuuluu tietää, mikä kaikki menee kaupaksi ja mikä ei niinkään ja mitä kannattaa viedä ihmisten hypisteltäviksi kirpputoripöydille ja mikä taas ehdottomasti on vain ja ainoastaan nettikirpputorien tavaraa.

Silmissäni on sellainen vika, joka estää näkemästä kirpputorien aarteita. Näkökenttäni täyttää kaikki resuinen ja likainen, joka kuuluisi kaatopaikalle tai materiaalinsa mukaiseen kierrätykseen, ja ne lukuisat arkitavalliset kurkku- ja hillopurkit, jotka minun maailmassani haetaan kaupasta täysinä ja viedään tyhjinä pihan perälle jätekatokseen. En osaa samaistua yhteisöön, jossa joku kuvittelee nyhtävänsä rahaa joltakulta toiselta viime viikolla tyhjentyneestä pikkelsipurkista.

Somessa nauretaan parodioille nettikirppisten sääntöväännöistä ja lyhennekielestä. Tai voivathan ne olla tottakin — en minä tiedä. En peukuta enkä tykkää.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet