Kolumni: Mallimaahan lankesi varjo

Viestinnän Keskusliitto vaihtoi vuodenvaihteessa nimensä Medialiitoksi. Medialiitto on suomalaisten media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten etujärjestö. Se kampanjoi Suomen 100-vuotisjuhlavuonna kotimaisen median merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle.

Medialiitto puolustaa moniäänisen ja moniarvoisen median olemassaoloa. Kyynikko voisi huomauttaa, että media-alan yritykset itse ovat olleet kaventamassa moniäänisyyttä keskittämällä viestintävälineiden omistusta, perustamalla yhteistoimituksia ja kierrättämällä samoja juttuja julkaisuista toiseen. Ääniä on vähemmän, mutta totta kai se on ollut henkiinjäämiskamppailussa taloudellinen pakko.

Toimittajat ovat erityisen herkkiä vähäisimmillekin pyrkimyksille vaikuttaa viestintävälineiden toimintaan.

Medialiiton toimitusjohtajan Jukka Holmbergin mukaan sisältöä tuottavien mediayritysten toimintaedellytyksistä on huolehdittava, jotta suomalaisille on jatkossakin tarjolla laadukkaat omankieliset mediapalvelut: ”Ilman riippumatonta mediaa Suomesta ei olisi tullut sellaista menestystarinaa kuin olemme itsenäisyyden sadan ensimmäisen vuoden aikana nähneet. Ilman kotimaista mediaa Suomi ei säily sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan”, Holmberg sanoo.

Niin historiassa kuin tulevaisuudessa kysymys on mitä suuremmassa määrin sananvapaudesta, joka on demokraattisen yhteiskunnan yksi keskeisimmistä tunnusmerkeistä. Riippumaton media ja sananvapaus ovat suomalaisille itsestäänselvyyksiä. Jo Minna Canth 1800-luvun lopulla pystyi kynää käyttämällä ajamaan tehokkaasti yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Kuten monessa muussakin asiassa myös sananvapaudessa Suomi on ollut mallimaa. Tai ainakin oli ennen sipilägaten heittämää varjoa.

Toimittajat ovat, kuten kuuluukin olla, erityisen herkkiä vähäisimmillekin pyrkimyksille vaikuttaa ulkopuolelta viestintävälineiden toimintaan ja julkaistavaan sisältöön. Uskottavuuden ja luotettavuuden vuoksi mitään muuta mahdollisuutta ei olekaan.

Voi vain surullisena seurata, miten sananvapaus kaventuu Puolassa tai Unkarissa. Venäjällä ja Turkissa siitä tuskin voi edes puhua.

Eija Anttila Kirjoittaja on Kymen Sanomien yhteiskuntatoimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.