Kolumni: Nyt on menossa "piippien" kevät, mutta kiitoksiin on silti aihetta

Kolumni: Nyt on menossa "piippien" kevät, mutta kiitoksiin on silti aihetta

Koska kiroilu ei ole tyylikästä, korvaan kirosanan piip-merkinnällä. Tiedättehän sanonnan "Voi piippien kevät"? Moni on arvellut, että nyt on meneillään juuri se. Syystä, joka on tullut meille ja koko maailmalle aivan liian tutuksi.

Korona on luonut monensuuntaisia ja -tasoisia vastakkainasetteluja. Tuli olo, että julkiset kiitokset ja kehut ovat vastapainoksi paikallaan. Siispä tässä niitä.

Nostin etäopetuksen aikana kuvitteellista hattua opettajille ja lapsiperheille. Isommillekin opiskelijoille. Vaikuttaa siltä, että ennenkokemattomasta tilanteesta selvittiin pääosin hyvin.

Kiitollisena olen ajatellut myös terveydenhuollon ja sairaanhoidon henkilökuntaa. En tiedä, millaista on lähteä töihin, kun saa pelätä paitsi potilaiden, myös oman hengen ja terveyden puolesta. Tai jos ei ihan pelätä, niin ainakin olla huolissaan. Töihin on kuitenkin menty, maailmalta on toisenlaisiakin esimerkkejä.

Olen ajatellut lämpimästi kaupan alan työntekijöitä. Perinteiset kauppareissut onnistuvat yhä, ja niiden rinnalle on vahvistettu verkkopalveluita. Ruokaostoksetkin pystyy halutessaan hoitamaan astumatta jalallaan kauppaan.

Kiiteltävien ihmis- ja ammattiryhmien listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Yksi porukka, jolta on vaadittu paljon, ovat yli 70-vuotiaat. Ikään kuin elettäisiin historian outoa kaikua. Kotikaranteeniin määrätyistä ihmisistä useimmat kuuluvat joukkoon, joiden isien piti uhrata vuosia elämästään rintamalla.

On sanottu, että kansakunnan piti olla joka saralla mahdollisimman yhtenäinen, jotta sodasta selvittiin. Niin varmaan on tilanne nytkin. En keksi yhtään ihmisryhmää, jonka elämä ei olisi typistynyt tai muuttunut normaalioloista. Kivaa ei ole ollut kenelläkään.

Eikä tämä sota vielä ohi ole. Kevät kuitenkin etenee ja kesä tulee. Toimitaan yhdessä fiksusti. Jospa uuden korona-aallon sijaan tulisi vain helleaalto.