Kolumni: Entä jos Merikeskus Vellamon näyttelyitä sensuroitaisiin, koska ne eivät ole riittävän kansallismielisiä?

Kimmo Seppälä

Katsoin eräänä päivänä Yle Areenasta dokumentin Puolan jako. Kyseessä on herättelevä kuvaus eurooppalaisesta maasta, jossa oikeistopopulistisen hallituksen politiikka jakaa kansakuntaa kahtia.

Puolassa historiasta on tullut nykypolitiikan väline. Se näkyy esimerkiksi niin, että Gdanskin uuden toista maailmansotaa esittelevän museon näyttelysisältöjä on muutettu. Näyttelyn koonnut museonjohtaja sai potkut syytettynä liian vähäisestä isänmaallisuudesta ja näyttelyn loppuun lisättiin videoanimaatio, jossa luotiin sankaritarinaa toisen maailmansodan aikaisesta sorrosta selviytyneestä Puolasta. Puolan nykyinen hallitus näkee EU:n uhkana ja vastustaa kiivaasti sekä abortteja että homoavioliittoja.

Oman historian kohtaaminen on joskus kivuliasta, mutta silti tarpeellista.

Tuntuisi puistattavalta, jos esimerkiksi Merikeskus Vellamon näyttelyitä ryhdyttäisiin sensuroimaan politiikan nimissä. Sex and the Sea -näyttely saatettaisiin kokonaan kieltää haureellisena tai merimiehiin liitetyn sankarikuvan murentajana.

Historiaan tutustumalla on mahdollista oppia ihmisyydestä. Menneen vuoden aikana Suomessa käytiin monenlaisia keskusteluja kansalaissodasta. Oli helppo tehdä arkinenkin havainto siitä, että oman historian kohtaaminen on joskus kivuliasta, mutta silti tarpeellista. Kansalaissodan merkkivuosi antoi tilaa historian pyykkäämiselle erilaisin äänin ja tulkinnoin.

Moniäänisyyden tukahduttaminen johtaa vääjäämättä siihen, että monimutkaiset ilmiöt kuten sota — koko toisesta maailmansodasta puhumattakaan — typistetään yksinkertaisiksi ongelmiksi, joihin on olemassa yksinkertaisia ratkaisuja.

Suomalaisissa museoissa vieraillaan yhä enemmän. Vellamon kehittämispäällikkö Annika Utriainen arvelee sen johtuvan siitä, että museoissa käymisen kulttuuri on muuttunut. Kehitys on ilahduttavaa, sillä museot ovat puolueettoman tiedon ja sivistyksen kehtoja. Toivottavasti myös jatkossa.

Luetuimmat