Kolumni: Eikö kellään ole Terminaattoria?

Pekka Kimpanpää
Pekka Kimpanpää

Sattuneesta syystä viime aikoina on ollut aikaa aivojumpalle. Kuten: voiko vessapaperia syödä?

Tai: miksi Terminaattori harrastaa aikamatkailua alasti? Ilokseni moni muukin on googlannut jälkimmäisen kysymyksen.

Vastaus toki kerrotaan elokuvassa. En spoilaa sitä, jos vaikka joukossamme kulkee joku toimintaelokuviin viehtynyt, jolle elokuva lyödään pyytämättä ja varoittamatta katsottavaksi.Tarkennettakoon, että kyse on sarjan ensimmäisestä ja parhaasta elokuvasta, The Terminator (1984). Jostain syystä sitä on näytetty äärimmäisen harvoin millään suomalaisella tv-kanavalla. Tästä minulla on kaksi teoriaa.

Toisen mukaan kaupalliset tv-kanavat ovat hukanneet kaikki elokuvan (VHS-)kopiot tai niiden päälle on nauhoitettu Men in Black. Mahtaako tätä löytyä edes Netflixistä? Toinen syy pimittämiselle on se, että elokuva on tämän päivän yleisölle liian nihilistinen ja yliampuvan väkivaltainen.

Näitä ominaisuuksia ei voi kiistää.

Mutta elokuvalla on silti sydän. Se on tehty nykymittapuulla olemattomalla budjetilla, mikä on sen vahvuus. Kun käytössä on kaiken mahdollistavien tietokoneohjelmien sijaan rautalankaa ja syttyvää nestettä, niin luovuus kukoistaa.

Tietysti elokuva on ehtaa 80-luvun toimintaa, mikä tarkoittaa monesti tahatonta komiikkaa, mutta The Terminator on aidosti sieltä parhaasta päästä.

Ehkäpä tärkein ominaisuus - etenkin viimeisimpiin jatko-osiin verrattuna - on se, että Terminaattori on todella Terminaattori, eikä mikään Kultainennoutaja. Kakkososa on vielä hyvä. Sen jälkeen tappajarobotti pudotettiin samaan surulliseen kierrätysmyllyyn Star Warsin ja Alienin kanssa.

Edelliseen löyhästi liittyen: olen tietoisesti vältellyt Blade Runner 2049 -elokuvan katsomista, koska en halua pilata hyviä muistoja siitä ensimmäisestä. Mutta olen kuullut jatko-osan(?) olevan ammattimaista jälkeä, joten kuka tietää...

Nyt kun on aikaa miettiä ja tehdä kaikenlaista.

Uusimmat uutiset