Kolumni: Joutenolo on joskus hyvästä — teinit tämän tietävät

Kolumni: Joutenolo on joskus hyvästä — teinit tämän tietävät

Joutilaisuuden vaaliminen on arvokas taito. Harva kuitenkaan kehuskelee, miten vähän on arkipuhteita tullut tehtyä kesän valoisina iltoina. Vene on pesty, terassi maalattu ja halkoja hakattu. Ahkeruudella kilvoittelu kuuluu suomalaiseen mielenlaatuun.

Kun naapurin rouva jäi eläkkeelle joitakin vuosia sitten, hän teki listan asioista, joita sitten tekisi. Kun vihdoinkin olisi aikaa. Eläkepäivien koittaessa arki veikin mukanaan. Yksi tai kaksi menoa päivässä riitti. Pelkästään lämpimien aterioiden valmistaminen saattoi rytmittää päivää riittävästi. Kuinka ollakaan, arjen verkkaisuus kannusti laittamaan asioita uuteen arvojärjestykseen. Ennen niin kiireinen työmyyrä alkoi kaipailla ihmissuhteita. Kun ei ollut omia lapsia, elämänkokemusta saattoi onneksi kanavoida vapaaehtoistyöhön. Yksinelo ei tarkoittanutkaan yksinäisyyttä, vaan jopa parempia ihmissuhteita.

Kesäloma on oivaa aikaa hidastaa arjen tahtia. Jokainen teini-ikäisen vanhempi tietää, että nuoret osaavat tämän sietämättömän taitavasti. Suotta hermostua, jos teini on hidas aamusta: nuoren aivot kehittyvät kovaa tahtia. Unen aikana muistin kannalta tärkeät hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat. Samalla vastustuskyky lujittuu. Pitkät aamu-unet olisivat hyväksi myös meille aikuisille.

Mielen puhdistaminen kiireestä on joskus vaativaa. Sillä on tärkeä arvo myös tuottavuuden näkökulmasta. Uusia ideoita syntyy harvoin, jos tahti on liian tiivis. Joutilaissa hetkissä voivat syntyä parhaat mietteet.

Viikonlopun alla pakkasin rinkan, jonne mahtui lämpimiä vaatteita, sopivasti kuivamuonaa ja teltta. Jos onni käy, voi tulla kesäsateen kastelemaksi, nähdä komeita auringonlaskuja ja jopa kohdata itsensä. Sepäs se on joutilaisuudessa parasta — ne parhaat oivallukset voivat syntyä silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien päätoimittaja.