Kolumni: Meneekö juoma kädessä?

Hain eilen pari take away -ateriaa hampurilaisravintolasta. Odotin saavani ison paperikassin, jossa ruuat olisivat pakattuna moninkertaisiin pusseihin ja papereihin, mukinpidikkeistä puhumattakaan. Mutta ei, sain ainoastaan pienen pussukan sekä juomamukit suoraan käteen — ilman pillejä.

Yllätys oli iloinen. Yksi syy sille, etten kovin usein hae noutoruokaa, on julmettu roskan määrä. Vielä muutamia vuosia sitten hampurilaisaterian yhteydessä sai valtavan määrän roskaa. Tein joskus lehtijutunkin siitä, miten paljon jätettä kertyy aterioiden pakkaamisesta. Kuvat paperi-, pahvi- ja muoviröykkiöistä olivat erittäin valaisevia.

Yksi syy sille, etten kovin usein hae noutoruokaa, on julmettu roskan määrä.

Kyselin asiasta myös muualla asuvilta tuttaviltani. Yleinen trendi eri ketjuilla tuntuu olevan, että pakkausmateriaalien määrä pyritään minimoimaan. Juomat ojennetaan ilman pidikealustoja, ellei niitä nimenomaisesti pyydetä. Pillit annetaan vain niin halutessa. Ketsuppeja ja muita mausteita ei pakata mukaan varmuuden vuoksi vaan ainoastaan, jos asiakas niin toivoo. Eikä servettejäkään enää sullota pakkakaupalla.

Myös materiaalien kierrätettävyyteen on kiinnitetty huomiota. Jos kääreet ja muut oheistarpeet viitsii kierrättää, jää sekajätteeseen melko vähän tavaraa.

Ympäristötietoisuus on järkevää paitsi luonnon myös markkinoinnin kannalta. Ekologisuus on myyntivaltti myös pikaruokaketjuille. Kasvisvaihtoehtojen lisääminen on yksi tärkeimmistä askelista, mutta pakkausmateriaalien ja -käytäntöjen vaikutus on sekin huomattava.

Vaikka hampurilaisateriaa tuskin voi kutsua luonnonystävän valinnaksi, on järjettömän ylipakkaamisen suitsiminen askel oikeaan suuntaan. Juoma menee siis itselläni jatkossakin kädessä.

Aino Mehtälä Kirjoittaja on Kymen Sanomien Haminan toimituksen toimittaja.