Kolumni: Elämän karikoissa olemme kaikki yhtä pihalla — Ihmissuhdeguruja ei olekaan, mutta hyvästien hetkellä toisen kunnioittaminen kysyy taitoa

Kimmo Seppälä

Kolumni: Elämän karikoissa olemme kaikki yhtä pihalla — Ihmissuhdeguruja ei olekaan, mutta hyvästien hetkellä toisen kunnioittaminen kysyy taitoa

Onnellisuustutkijat ovat todenneet, että ihmissuhteisiin keskittyminen lisää onnellisuutta. Kulta ja kunnia eivät takaa onnellisuutta, mutta niiden jahtaaminen on pirullisen paljon helpompaa kuin ihmissuhteiden aallokossa luoviminen.

Lähes jokainen tietää jonkun sellaisen tyypin, joka leveilee rahoillaan, statuksellaan tai muilla ulkoisilla tekijöillä. Antaa ymmärtää, että autoa, venettä, koruja tai merkkivaatteita löytyy.

Niitäkin on, jotka leuhkivat naisillaan tai miehillään. Irtosuhteet voivat tehdä taitavan palaajan, eivät kuitenkaan ihmissuhdemestaria.

Ja silti elämää pitää jatkaa, sillä armelias aurinko ei kysy, huvittaisiko huominen.

Sellaista tyyppiä en vielä ole tavannut, joka väittäisi olevansa ihmissuhdeguru. Toiset kulkevat kepeämmin askelin, mutta elämä on siitä metka laji, että koskaan ei kaikki mene täysin odotusten mukaan. Elämä on arvaamatonta, epäreilua, ylitsepursuavan ihanaa. Elämä on.

Mitä vanhemmaksi elää ja mitä enemmän kokemus karttuu, sitä kivuliaammin tulee tietoiseksi siitä, miten vajavainen on.

Elämän karikoissa ja solmukohdissa olemme kaikki yhtä pihalla. Kun seisoo polvet ruvella uponneen paattinsa vieressä, suru jättää paljaaksi. Miten tässä näin kävi? Minähän tein kaikkeni, miksei vimmainen äyskäröintini riittänyt.

Ja silti elämää pitää jatkaa, sillä armelias aurinko ei kysy, huvittaisiko huominen. Pitää herätä, nousta sängystä ja mennä töihin. Muistaa, että eilinen on totta. Pestä hampaat, ottaa ilme.

Hengittää sisään ja ulos.

Kokemuksista on suuri mahdollisuus oppia, sanotaan. Välillä ihmettelen, onko se mahdollista, vai toistammeko vain samoja virheitä eri ihmisten kanssa eri tilanteissa.

Elämästä ei jaeta suorituspisteitä, eikä varsinkaan ihmissuhteissa voi koskaan suoriutua niin tyylipuhtaasti, ettei ketään sattuisi tai kukaan loukkaantuisi, ettei olisi valtataisteluita.

Silloin ainut hallitsemisen arvoinen taito on kohdella toisia kunnioittaen. Hyvästien hetkellä antaa toiselle se arvo, joka hänelle kuuluu.

Todeta, että tässä matsissa olimme tasavertaiset. Yhtä vajavaiset.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien uutistoimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet