Kolumni: Jos kuolisin huomenna, polttaisin vanhat päiväkirjat — Itse valitut palat voi aina lukea vaikka julkisesti yleisissä naurattajaisissa

Kolumni: Jos kuolisin huomenna, polttaisin vanhat päiväkirjat — Itse valitut palat voi aina lukea vaikka julkisesti yleisissä naurattajaisissa

Radiosta tarttui korvaan yksi kysymys.

Mitä tekisit, jos tietäisit kuolevasi huomenna?

Milloin lapsi oli kauhea, milloin puoliso, milloin töissä oli ihan hirveää.

Mietin kaksi sekuntia, ja oma vastaukseni oli selvä. Tosin se on olosuhdesidonnainen. Voi olla, että oikean kuolemantuomion koittaessa mieleen juolahtanut vastaus menettäisi merkityksensä. Voi olla, että en edes pystyisi toteuttamaan ajatustani.

Joka tapauksessa vastaukseni oli, että polttaisin päiväkirjani.

Niitä on kaapintäydeltä.

Vanhimmassa olen aika pieni koululainen. Tapailen mahdollisimman kauniilla käsialalla mahdollisimman oikeaoppista tyyliä. Lukee siellä, että ”rakas päiväkirjani”.

Tuoreimmassa ei ole vielä muita merkintöjä kuin talven vähät hiihtoretket aika vähine kilometreineen. Jos en kuole huomenna, niin varmaan ehdin kirjoittaa sinne myös kesän souturetkien tiiviit raportit.

Kyllä niitä on hauska selailla.

Mutta olisi kauhistuttavaa, että esimerkiksi joku perheenjäsen ihan omin nokin pläräisi merkintöjä. Kiivaimpana päiväkirjanpitämisen aikana riveille nimittäin vuodatettiin tuskat, pettymykset, väärin ymmärretyksi tulemisen kokemukset ja niin edelleen. Milloin lapsi oli kauhea, milloin puoliso, milloin töissä oli ihan hirveää. Joistain asioista lupaan itselleni analyyttista pohdintaa, mutta on tainnut jäädä lupaukseksi.

Uskon, että monet tavispäiväkirjat ovat samankaltaisia.

Mutta ihan pimeään valoon päähenkilö siinä joutuu.

Monella paikkakunnalla on järjestetty päiväkirjaklubeja. Siellä tarpeeksi hullut ihmiset lukevat omia kirjoituksiaan.

Kotkassakin piti jokin aika sitten olla sellainen, mutta sillä erää tapahtuma peruuntui.

Olin kuin olinkin lupautunut lukijaksi. Luultavasti yhteinen nauru on terapeuttista. Olin varautunut esittämään ainakin 1970-luvun alusta katkelman, jossa ”sydämeni liekehtii rakkaudesta...” — kehen kulloinkin.

Itse valitsemansa palat voi aina esittää. Mutta salalukijat: pitäkää näppinne erossa.

Luetuimmat