Päätoimittajalta: Yhteiskunnallinen teko, vahvasti

Lähetin pojalleni tekstiviestin: ”Arvaa, missä minä ja isäsi olemme.” ”Soutelemassa”, hän veikkasi. ”Ei, mutta synkällä virralla kumminkin.”

Kului pari minuuttia, ja hän ilmestyi viereemme jostain teltan nurkan takaa.

Silti jo uteliaisuuden ja aitojen yli hyppimisen hauskuuden takia konsertti-salimusiikin kuuntelijan kannattaa joskus kokeilla sellaista, missä tarvitsee korvatulppia.

”No ei olisi uskonut, että teidät täältä löytää!”

Tapauksesta on pari kolme vuotta. Vakituista Dark River Festivalin kävijää minusta ei tullut, mutta sain kyllä pontta puhua tapahtumasta paljon positiivista. Ja jos nyt vielä perjantaina voimassa olleet suunnitelmat toteutuivat, niin myös eilen olin ihmettelemässä, kuinka Kymin pelloilla rytisee ja rätkyy.

Olen jokusen kerran julistanut, että Kotkan hienoin musiikkitapahtuma on Lohisoitto. Julistan yhä. Jos muistan, täydennän, että haminalaisittain yhtä hieno on Elokuun illat. Niiden konserttikattaus vastaa mieltymyksiäni varmasti paremmin kuin metallifestari.

Silti jo uteliaisuuden ja aitojen yli hyppimisen hauskuuden takia konserttisalimusiikin kuuntelijan kannattaa joskus kokeilla sellaista, missä tarvitsee korvatulppia. Ja päinvastoin. Uskon, että ihmiselle ylipäätään tekee hyvää katsoa ulos karsinastaan.

Sitä paitsi tuo maailman kymiläisimmäksi festivaaliksi luonnehdittu tapahtuma näyttäytyy monella tavalla suosikkikekkereitteni sukulaisilmiöltä, vaikka lajityyppi onkin toinen.

Olennaista näissä on kunnianhimoinen tekemisen halu ja talkoomeininki. Setelit eivät taida liiemmin kahista järjestäjien taskuun, vaan voitot ovat ennen muuta henkisiä. Dark Riverin taustajoukot ovat jopa joutuneet harmittelemaan, että taloudellisesti on mennyt tiukille.

Dark Riverin puuhamiehet kertoivat lehtihaastattelussa (Kymen Sanomat 29.7.), että he ovat nyt tietoisesti pienentäneet tapahtumaa. Budjetin ja tarjonnan kasvattaminen ei kuulemma tuottanut haluttua tulosta, ja järjestäjillä oli lakannut olemasta kivaa. Koska kyse ei ole bisneksestä vaan ennen muuta omasta toiminnasta, ratkaisua ei voi moittia. Juuri omaehtoisuus voikin olla tapahtuman kuin tapahtuman kantava voima. Ehkä nimenomaan siitä syntyy kävijäkunnalle ”meidän juttu”, syy osallistua.

Kaupunki tarvitsee tapahtumia. Ne ovat olennainen keino tehdä kaupunkia eläväksi. Ja useimmat ihmiset tietysti asuvat mieluummin elävässä kaupungissa kuin autiokylässä, jossa mikään ei liikahda.

Oikeastaan siis festivaalin tai runoklubin tai teatteriesityksen järjestäminen on vahvasti yhteiskunnallinen teko. Sellaisena sitä pitää arvostaa, vaikka se ei sattuisikaan omaan makuun.

Järjestäjien ei silti kannata ennalta liikaa pähkäillä merkityksiä, vaikutuksia ja muiden saamia hyötyjä, vaan keskittyä siihen, mikä tuntuu itsestä oikealta. Liika pähkäily on osa laskelmointia, ja se syö ilon.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.